Saksalainen lääkäri ja kemisti Samuel Hahnemann (1755-1843) oli tyytymätön aikansa lääketieteeseen ja alkoi etsiä potilaalle ystävällisempiä ja vähemmän dramaattisia keinoja hoitaa sairaita.
Hänen aikanaan malarian hoitoon käytettiin kiinanpuun kuorta. Hahnemann päätti kokeilla sitä itse ja otettuaan kiinanpuun kuorta yliannoksia huomasi hän saavansa oireita, jotka muistuttivat malariaa sairastavien oireita. Lopetettuaan kiinanpuun kuoren nauttimisen oireet hävisivät. Samalla tavalla hän kokeili muitakin sen ajan paljon käytettyjä lääkkeitä ja totesi, että se mikä aiheuttaa terveessä tietyt oireet, parantaa sairaan samankaltaiset oireet. Tämä kiteytyy Hahnemannin luomassa latinankielisessä sanonnassa Similia Similibus Curentur – kaltainen parannetaan kaltaisella.
Hän jatkoi kokeiluja perheensä, työtovereidensa ja ystäviensä parissa ja kehitti tähän samankaltaisuuden lakiin perustuvan hoitojärjestelmän, jolle antoi nimeksi homeopatia. Homeopatia juontuu kreikan kielen sanoista homoios “samankaltainen” ja pathos “kärsimys”.
Jo lääketieteen isäksi kutsuttu Hippokrates (460-375 eKr) mainitsee teksteissään samankaltaisuusperiaatteen, mutta vasta Hahnemann kehitti sen systemaattiseksi kokonaisuudeksi.