Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry koulutettujen luontaisterapeuttien asialla
Suomessa on pitkälle kehitetty ja toimiva terveydenhuoltojärjestelmä. Siitä huolimatta yhä useammat hakeutuvat täydentävien luontaishoitojen pariin (Terveys 2000 tutkimus). Spekulointia luontaishoidon puolesta ja vastaan on käyty kiivaasti. Joka tapauksessa näyttää siltä, että luontaishoidoille on asiakkaan tarpeesta johtuen kysyntää. Kansainvälisen suuntauksen mukaisesti ne ovat tulleet meillekin jäädäkseen. Valitettavasti markkinoilla toimii henkilöitä, joiden ammattitaito, -etiikka ja koulutus eivät missään nimessä riitä takaamaan potilaan tai asiakkaan turvallisuutta. Tämä huolenaihe on tullut esille sekä perinteisen lääketieteenalan kirjoituksissa, että koulutetun luonnonlääketeteen ammattikunnan ja järjestöjen keskuudessa. Epäkohdan korjaamiseksi asiaan olisi viimeistään nyt puututtava viranomaisten taholta. Muista Pohjoismaista poiketen meillä ei ole luontaisterapia-alan lainsäädäntöä, eikä julkista rahoitusta ole osoitettu kotimaassa tapahtuvaan alan tutkimus- ja kehittämistyöhön.
Luontaishoitoalan järjestäytyminen
1984 Luontaisterapeutit perustivat kaksi yhdistystä terapeuttien aseman selkiinnyttämiseksi.
1991 Vaihtoehtoisen Terveydenhuollon Neuvottelukunta perustettiin tavoitteenaan selkiyttää luontaishoitojen asemaa koko terveydenhuollon kentässä.
1993 Sosiaali- ja Terveysministeriö antoi Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukselle tehtäväksi asettaa virallisen ja vaihtoehtoisen terveydenhuollon työryhmän. Sen toiminta on lopetettu.
2002 Terapeuttien liitot yhdistettiin Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry:ksi
2005 Syyskuussa LKL jätti Sosiaali- ja Terveysministeriölle aloitteen työryhmän perustamisesta tarkoituksena selvittää lainsäädännön tarvetta luontaishoitojen alalle.
2007 LKL :n yhteydet STM:öön ja Opetusministeriöön keskustelujen avaamiseksi vireillä
Päätavoite on sama kuin 20 vuotta sitten potilasturvallisuuden takaaminen ja koulutettujen terapeuttien aseman turvaaminen lainsäädännöllä.
Tällä hetkellä maassa toimii parikymmentä eri luontaisterapia-alojen yhdistystä, joiden liittyminen LKL:n jäseneksi on käynnissä.
LKL
Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry on luontaisterapia-alan kattojärjestö, joka pyrkii parantamaan luontaisterapiapalveluja käyttävien asiakkaiden turvallisuutta sekä kouluttautuneiden hoitajien asemaa. Se on täsmentänyt terapeuttien koulutusvaatimukset, luonut rekisteröintijärjestelmän jäsenterapeuteille ja yhdistyksille sekä toimii yhteistyöelimenä päätöksentekijöihin. LKL julkaisee kotisivuillaan jäsenterapeuttien rekisteriä, josta asiakas voi löytää haluamansa koulutetun luontaishoitajan omalta asuinalueeltaan.
LKL kuuluu Pohjoismaiseen Yhteistyökomiteaan NSK:aan ja on sitä kautta yhteydessä WHO:oon. WHO:n positiiviset kannanotot luontaisterapiapalveluiden käyttämiseen ovat osaltaan lisänneet näiden hoitomuotojen kysyntää ja julkisen rahan määrää (ulkomailla) alan käytön kartoittamiseen ja tutkimustyöhön (Suomen Lääkärilehti 26/2007/Pia Maria Jonsson/viitteet 12-15).
Koulutettu luontaisterapeutti noudattaa eettisiä sääntöjä
LKL:n ohjeiden mukaisesti luontaisterapeutin tulee toiminnassaan noudattaa hyvää ammattietiikkaa. (www.lkl.fi/eettisetohjeet). Koulutettu luontaisterapeutti ei ole lääkäri, eikä psykologi. Hän ei muuta eikä puutu lääkärin antamiin hoito-ohjeisiin, mutta ohjaa tarvittaessa lääkärille. Jos luontaishoitaja väittää pystyvänsä ihmeparannuksiin, on syytä jättää sellaiset hoitajat oman onnensa nojaan.
Koulutetulla luontaisterapeutilla on LKL:n vaatima vähimmäiskoulutustaso. Vuoden -08 alusta tulevat voimaan uudet minimikoulutusvaatimukset, jotka ovat:
terapia-alan koulutus 490 h
lääketieteen perusteet 378 h
luontaishoito ammattina 71 h
SPR:n ensiapukurssi 16 h.
On muistettava, että jokaista yrittäjää koskee tuotevastuulaki, niin palvelun tarjoamisessa kuin markkinoinnissa ja mainonnassakin. Luontaisterapeuteilla ei ole minkäänlaista suojaa ammattinimikkeille, siksi kouluttamattomien henkilöiden antamat hoidot saattavat vaarantaa asiakkaan hoitoturvallisuuden. Samalla vieden pohjan niiltä koulutetuilta ja ammattietiikka noudattavilta terapeuteilta, jotka pitkän koulutuksen jälkeen toimivat ammatinharjoittajina ja veronmaksajina. Luontaisterapeutiksi valmistuminen tulee kalliiksi, koska koulutukseen ei saa yhteiskunnan tukea, ja siitä on muista koulutuksista poiketen maksettava arvonlisävero 22%.
Ammatinharjoittajina luontaishoitajat ovat muiden yrittäjien tavoin velvoitettuja suorittamaan lakisääteiset yrittäjämaksut. Myös 22 % alv, toisin kuin esim. hierojat ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt.
Luonnonlääketieteen maailmankuva
Perinteistä ja luonnonlääketiedettä ei pitäisi asettaa vastakkain asiakasta hoidettaessa, vaan hoitojen tulisi täydentää toisiaan. Luontaishoitoja saava henkilö voi samanaikaisesti käyttää perinteisen lääketieteen palveluja. Monissa maissa tätä yhteistyötä on kehitetty positiiviseen suuntaan ja luontaishoidot ovat osana terveydenhuoltoa.
Luontaislääketieteen tietopohja ja ideologiset erot verratuna perinteiseen lääkintäkulttuuriin saattavat olla yksi syy siihen, miksi keskinäistä ymmärrystä näiden kahden lääketieteen välillä ei helposti synny. Luontaishoitojen tarkoituksena on vahvistaa kehoa siinä määrin, että sen itseparannusmekanismi käynnistyisi, ja lopulta tasapainoinen tila eli homeostasis saavutettaisiin. Asiakkaan rooli hoidoissa on aktiivinen oman terveytensä ylläpitäjänä ja sairauksien ennaltaehkäisijänä.
Pohjoismainen Yhteistyökomitea NSK toteaa, että täydentävä lääketiede ja toisaalta koululääketiede toimivat eri maailmankuvan pohjalta. Tämän vuoksi niitä ei voida määrittää toinen toisensa standardeilla, eikä niitä niin muodoin voida myöskään tieteenhaaroina yhtenäistää, vaan tarkoituksenmukaista on lisätä näiden alojen keskinäistä yhteistyötä asiakkaan eduksi. Näin kumpikin voi pitää oman suvereniteettinsa ja erityispiirteensä WHO:n mallin mukaisesti (WHO Strategy for Traditional Medicine / Complementary and Alternative Medicine 2002-2005).
LKL uskoo, että yksi syy lisääntyvään luontaishoitopalveluiden käyttöön on juuri tämä muutos terveyskäyttäytymisessä lähemmäksi kohti luonnonlääketieteen arvomaailmaa, ja siten tarve osallistua oman terveyden ylläpitoon. Osana asiakkaan autonomian kunnioittamista hänelle olisikin annettava mahdollisuus itse valita se hoitomuoto, jota hän haluaa ensisijaisesti käyttää.
Luontaishoidot perinteisen lääketieteen rinnalla tukemassa kansanterveyttä
Luontaishoidoilla edistetään kansanterveyttä ja ne toimivat parhaiten terveyden ylläpitäjinä ja akuuttien ongelmien hoidossa. Myös sairauden jälkeistä kuntoutumista voidaan hoidoilla nopeuttaa. Lasten vaivoihin löytyy helpotusta näiden hoitojen avulla. Mm. koliikkivauvojen hoidosta on tehty lukuisia tutkimuksia maailmanlaajuisesti (esim. hakusanoilla research colic and reflexology/ compementary medicine research colic), joiden tulokset ovat olleet rohkaisevia. Suomessa koliikkivauvojen hoitoa vyöhyketerapian avulla on tutkinut terveydenhoitaja, dipl.vyöhyketerapeutti Sirpa Tentke (1998).
Yleensäkin, luontaishoitojen avulla voitaisiin vähentää terveydenhuollon kuormitusta, lisätä työssä jaksamista ja pidentää vanhusten kotona hoitamisen aikaa. Luontaishoitojen käyttö olisi luontevaa yhdessä neuvolatoiminnan, vanhustyön ja työterveydenhuollon kanssa.
Terveyttä edistävä liikunta on jo muodostunut käsitteeksi ja sitä tuetaan valtion varoin monien eri tahojen kautta, samoin kuin sen tutkimusta. Terveyttä edistävä luontaishoito pitäisi olla samoin rinnastettavissa osaksi kansanterveystyötä.
Monet terveydenhuollon ammattihenkilöt (lääkärit, sairaanhoitajat, fysioterapeutit) ovat kouluttautuneet myös luontaisterapeuteiksi. Vaikkakin lääkärien suhtautuminen luontaisterapiaan on muuttunut myönteiseen suuntaan viimeisen 20 vuoden aikana, silti ennakkoluuloja on paljon (Suomen Lääkärilehti 26/2007/Täydentävien hoitomuotojen työryhmän muistio, Suomen Lääkäriliitto 1988). LKL uskoo, että kun alan lainsäädäntö on saatu voimaan ja kun asiallinen tiedotus luontaisterapioista lisääntyy, muuttunevat myös nämä asenteet positiivisemmiksi. Samalla yhteistyö koulutettujen luontaishoitajien ja lääkärien välillä kansainvälisen suuntauksen mukaisesti vahvistuisi.
Rahaa tutkimukselle
Saadaksemme tutkimustietoa luontaishoitojen vaikutuksista tarvitaan rahoitusta. Suomessa tätä rahoitusta ei ole myönnetty. Pia Maria Jonsson Suomen Lääkärilehden 26/2007 artikkelissa Vaihtoehtoiset ja täydentävät hoitomuodot pohjoismaisessa lainsäädännössä toteaa: Jotta ala (luontaisterapiat) voisi kehittyä positiiviseen suuntaan ja potilaiden asema vahvistua heille voitaisiin antaa realistista tietoa hoitojen turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta saattaa olla aiheellista osoittaa rahaa tutkimukseen. Tieteelliseen näytön kertyessä jotkut vaihtoehtoiset hoitomuodot voivat todennäköisesti siirtyä lääketieteen piiriin ja osaksi terveydenhuoltoa.
Esimerkkinä voisi mainita Norjan, jossa luontaisterapialain voimaantulovuonna 2004 The Health Department rahoitti luonnonlääketieteellistä hoitotyötä 1.1. miljoonalla USD:lla. Tromsn yliopistossa sijaitsevan National Research Center for Complementary and Alternative Medicine budjetti oli 812,500 USD.
Potilasvakuutus
Luontaishoitajat eivät voi hakea Potilasvakuutuskeskuksen myöntämää potilasvahinkovakuutusta, koska he eivät kuulu virallisen terveydenhuollon piiriin. Se ei kuitenkaan vapauta terapeuttia vastuusta. Valituksia kuluttajavirastoon tulee kuitenkin erittäin harvoin.
Lainsäädäntö muissa Pohjoismaissa ja Virossa
Edellä mainitussa Suomen Lääkärilehden artikkelissä käsiteltiin luontaisterapia-alan lainsäädäntöä ja sen kehitystä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Näissä maissa on sovellettu terveydenhuoltolakeja kattamaan luontaisterapeutit. Artikkelissa ei mainittu uusinta tulokasta, Islantia, jonka luontaisterapiaa koskeva laki on juuri tullut voimaan. Laki poikkeaa muista siinä, että Islannin lain kehittelyssä on lähdetty luontaisterapian tarpeesta. Myös Virossa on virallisesti rekisteröity luontaisterapiakoulutuksen sisältö koskien homeopaatteja, refleksologeja ja aromaterapeutteja.
Terminologiaa
Sen lisäksi, että kouluttamattomien terapeuttien toimintaan markkinoilla tulisi puuttua, pitäisi myös luontaisterapia-alan terminologia yhtenäistää. LKL käyttää termiä koulutettu luontaishoitaja, silloin kun puhutaan alan terapeuteista yleisnimellä.
Uskomushoidoista puhuttaessa olisi huomioitava, että uskon ja tiedon erottaminen tieteellisesti ja kultuurillisesti on hankalaa. Sairaus voidaan merkityksellistää myös sosiaalisen ja uskomuksellisen ulottuvuuden kautta. Myös lääketieteellisissä tutkimuksissa on todettu placebovaikutusta. (Uskontotieteen teologisen tiedekunnan pro-gradu tutkielman 2004/ Jenni Ryyppö). Samaa käsitystä tukee erikoislääkäri Pirjo Lindforsin kirjoitus (HS mielipide 18.7.07), jossa hän mm. toteaa, että länsimainen lääketiede on vain yksi lääketieteiden kulttuurinen uskomus- ja käsitejärjestelmä.
Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry
Hallituksen puolesta
Anitta Kouvo-Sillanpää
puheenjohtaja
Armi Sood
refleksologi, ITEC dipl.
